free web hosting | website hosting | Web Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

 

 
Monoteismi ei ole rauhan uskonto


 
Viimeaikaiset tapahtumat pakottavat ottamaan kantaa ihmiskunnan kollektiivisen mielenhäiriön uusimpaan vaiheeseen. Siitä on vasta 6000 vuotta, kun joku nälkäinen kurjimus keksi, että "tapetaan naapuriheimo ja ryöstetään niiden ruokavarastot ja karja", ja loppu olikin pelkkää rutiinia. Mitä nyt tekniikka on vähän kehittynyt.

Ja kaikkein huvittavinta on, että kolmas maailmansota tullaan käymään pila-kuvien vuoksi??!! Lanka palaa Muhammedin hatussa, mutta kuka sen sytytti ja koska?


 
Neuropsykologisen näkökulman mukaan suurin uhka maailmanrauhalle tulee niiden kansakuntien taholta, jotka tarjoavat virikeköyhimmän ympäristön lapsilleen, ja tukahduttavat eniten seksuaalista nautintoa ja naisen sukupuolisuutta.

J.W.Prescott


 

   
Usein käyttämämme kehityspsykologi James W. Prescott tiivisti jo vuosikymmeniä sitten meidän tämän päivän ongelmamme yhteen lauseeseen. Mistä moinen kaukonäköisyys? Prescottin tehdessä tutkimustyötään USA:ssa eri laitoksissa -mm. USARMY- ja yliopistoissa, maailmanrauhan ja ihmisten hyvinvoinnin pääuhkana pidettiin kommunismia. Prescott, kuten tutkijat yleensä, näki asiat enemmän tutkimusaineistonsa kautta, ja välttäen rajoittumisen oman aikansa näkyviin ilmiöihin kertoo meille mikä meidän kengässämme hiertää: "Aavikko-uskonnot" tulevat tekemään elämämme hankalaksi lähitulevaisuudessa.

J.W.Prescottin tutkimuskohde oli aggressiivisen käyttäytymisen ja neurologisten vaurioiden yhteyden selvittäminen. Hän osoitti, että esim. varhaisessa iässä koetun nälkiintymisen aiheuttamat muutokset keskushermostossa eivät vain typistä henkistä kapasiteettia, vaan vaikuttavat myös käyttäytymiseen. Jatkaen työtään hän osoitti, että hellyyden ja läheisyyden puuttuminen lapsuudesta tai nuoruusiän seksuaalisuuden tukahduttaminen aiheuttavat samanlaista käyttäytymistä ja sitä tukevia luonteenpiirteitä. Näin vahvistuu se kuva aggression juurista, jonka olemme saaneet jo toisaalta.

Ongelmaa, jonka aluksi mahdollisti neurologisesti vaurioituneiden käyttäymis-häriöisten joukko, ylläpitää nyt sosiaalisen mekanismin aiheuttama kollektiivinen mielenhäiriö. Tarkastelemme ensin ongelman alkua.

Noin 6000 vuotta sitten tapahtui jossain Lähi-Idässä tai Keski-Aasiassa -samoilla seuduilla joilla eilisten uutisten (08.02.2006) mukaan riehuivat ihmisjoukot kiihkoissaan uskomustensa kokemasta "loukkauksesta"- tapahtui jotain, joka on saattanut mennä seuraavan kuvauksen mukaisesti:
Joukko nälkiintyneen paimentolaisyhteisön nuorukaisia on nähnyt horisontissa vieraita nuotiotulia. Yöllä, näläntunteen valvottaessa, joku saa idean. Hän herättää ne jotka parhaiten tuntee, ja joukko hiipii yöhön.

Kun leiri aamulla herää, yhteisön vastuulliset johtajat ovat tapahtuneen tosiasian edessä. Kukaan ei pidä tavasta, jolla saalis on hankittu, mutta kukaan ei kieltäydy syömästä. Kun yhteisön perinteelliset johtajat, vanhat miehet ja naiset, eivät onnistuneet huolehtimaan kansastaan, heidän arvovaltansa horjuu. Uuden elinkeinon, toisten ihmisten ryöstämisen, keksineet miehet hakevat yhä uusia saaliita, ja samalla heimon laidunmaat lisääntyvät. He jakavat lahjoja suosikeilleen, eikä mitään ratkaisua enää tehdä ilman heidän mielipidettään.

On syntynyt uudellaisen yhteiskunnallisen instituution alkio: Sotilaallinen seurue. Se syntyy yhteisön perinteellisesti vaikutusvaltaisimman joukon ulkopuolelta, "syrjäytyneiden" ja häiriköiden parista, johon joukkoon luonnevikaiset, aggressiivisia taipumuksia omaavat ja epäsosiaalisesti käyttäytyvät olivat ajautuneet.

Voimme olettaa, että normaaliaikoina muinainen tasapainoinen yhteisö pystyi neutraloimaan mahdolliset persoonallisuus-vammaiset, joita on silloinkin saattanut esiintyä. Nykyaikainen kehityspsykologia on osoittanut aggressiivisuuden erääksi aiheuttajaksi kliiniset aivovammat, joita voi jäädä mm. vaikeasta aliravitsemuksesta. Nyt ei kuitenkaan ollut normaaliaika, ja poikkeukselliset olosuhteet oletettavasti jättivät monet ilman riittävää lapsuus- ja kasvukausien inhimillistä läheisyyttä ja huolenpitoa. Potentiaalisia psykopaatteja oli siis saatavilla.

Väistämättä tuli sitten vastaan se tilanne, jossa vanhoista tavoista kiinnipitävien ja uus-rikkaiden intressit törmäävät. Entiset nälkäiset nuorukaiset heittävät nyt syrjään "vanhat" ja huudattavat itsensä "kaaneiksi" tms.. Vastustajiinsa he voivat käyttää samaa väkivaltaa, johon he oppivat ryöstöretkillään. Koska vanhan uskonnon menojen ylläpito oli kuulunut heimon luontaisille johtajille, eivätkä uudet pomot ole ehtineet perehtyä rituaaleihin tai ulkoaopittavaan muistitietoon, he nostavat palvottaviksi kulttiesineiksi ne mitä parhaiten osasivat käyttää: Aseet.

Uuden uskonnon moraalinen doktriinikin oli yksinkertainen ja kirkas: Mikä on sinun on minun, ja mikä on minun, sen kanssa sinulla ei ole mitään tekemistä. Raamatussa sanotaan sama asia hiukan monimutkaisemmin, -valitut kansat ja luvatut maat, karjat, naiset, jne.. Ratkaiseva käänne ihmiskunnan historiassa on tapahtunut: JHWE-virus oli tullut keskuuteemme. Ihmiskunta oli siirtynyt päättymättömien sotien ja eriarvoisuuden aikakauteen. Jos haluat tietää, miltä se näytti, lue raportit 1990-luvun Balkanilta. Slavenka Draculik kertoo kirjoissaan oleellisen, mutta niiden lukeminen ei sovi kaikille.

Vanhojen yhteiskunta-rakenteiden romahtaessa sukupuolisesti tasapainoitettu elämäntapa ("matriarkaatti") korvautui enemmän tai vähemmän naiset miehen omaisuudeksi esineellistävällä "patriarkaatilla". Samoin olotila jossa yksilön arvostus riippuu hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan korvautui hierarkialla ja ihmisten välisen eriarvoisuuden institutionalisoitumisella.

Yhteisöllisyyden tilalle tuli kilpailu, alistaminen ja tuhoaminen. Jotkut pitävät sitä yhä edistyksenä.

Kun po. kollektiivisestä mielenhäiriöstä johtuva vallantavoittelu johti yhä hierarkisempiin ja epä-tasa-arvoisempiin yhteiskuntiin, uskonnonkin alueella toteutettiin vallankeskitys: Keksittiin monoteismi.

Toiset pitävät yhtä monoteismin lajia parempana kuin toista, eikä liene vaikea arvata tämän kilvoittelun seurauksia? Jos monoteistit ovat raakoja toisilleenkin, tois-uskovia kohtaan he ovat erityisen julmia.
Henkisesti sairastunut ja omasta olemuksestaan vieraantunut ihmiskunta on siitä alkaen kiduttanut itseään lajinsisäisellä aggressiolla, joita uutisissa kutsutaan sodiksi, kriiseiksi tai vallankumouksiksi. Uusin terminologinen innovaatio on "rauhanturvaaminen".

Voimme hahmottaa ihmistä vaivaavan väkivalta-syndrooman sairaudeksi, eräänlaiseksi henkiseksi AIDSiksi, ja nimittää sen aiheuttajaa "JHWE-virukseksi" sillä ilmiöön liittyy useimmiten tietynlainen uskonto. "Aavikko-uskonnot" ovat yhtä hyvä nimitys.

Radikaali psykoanalyytikko James DeMeo sijoittaa kollektiivisen mielenhäiriömme alkuperäisen esiintymän, ja pandemian lähtöpisteen, Saharasta Lähi-Idän kautta Keski-Aasiaan ulottuvalle kuivakkovyöhykkeelle, Saharasiaan. Kuten Riane Eislerkin, hän yhdistää patriarkaalisuuden ja eräiden muidenkin kielteisten ilmiöiden synnyn kuivuuteen. DeMeo on tutkinut erityisesti sukupuolielinten silpomisen levinnäisyyttä ja esiintymistä eri kulttuureissa. Tällä takapajuisella ilmiöllä on selvä korrelaatio kuivaan ympäristöön ja jyrkkään monoteismiin.

Monoteismin aiheuttamat ongelmat alkoivat tuottaa todella suurta vahinkoa kristinuskon tultua Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi. Kuvaan sopii, että se oli pian ainoa sallittu uskonto. Kristinuskoa valtapelissään hyödyntävät keisarit sallivat papiston tukahduttaa henkistä elämää ja vainota toisinajattelevia. Kristillisyys kuitenkin lieveni ajoittain suhteellisen siedettäväksi, varsinkin Euroopassa.

Aavikkouskontojen uusi editio ilmaantui Arabian niemimaalle, missä profeetaksi ilmoittautunut Muhammed nousi valtaan johtamansa väkivaltaisen herätysliikkeen avulla. Muhamedin perustama uskonto pyrki uskonnollistamaan myös maallisen vallankäytön ja lainsäädännön, missä asioissa se meni pidemälle kuin kilpailevat yritykset. Islamilaista lakia kutsutaan "shariaksi" ja muhamettilaiset pyrkivät tosissaan siihen, että sharia asetetaan maallisten lakien yläpuolelle. Islamilainen laki kertoo paljon po. uskonnon luonteesta:

...
Islamilaisen lain alaiset rikokset voidaan määritellä kolmeen pääluokkaan:

1. Hadd-rikokset (kaikkein vakavimmat)
2. Tazir-rikokset (vähemmän vakavat)
3. Qesas-rikokset (kostojärjestelmän piiriin kuuluvat rikokset)

Hadd-rikokset ovat islamilaisen lain piirissä kaikkein vakavimpia. Lännessä voidaankin käyttää termiä 'törkeä rikos' Hadd-rikosta kuvattaessa ja vastaavasti Tazir-rikoksesta puhuttaessa esim. vahingontekoa/ilkivaltaa.

E.Fairchild tekee seuraavan huomion Islamilaisesta laista ja rangaistuksesta erinomaisessa kirjassaan (s.41)[Fairchild, Erika S: "Comparative Criminal Justice Systems". Belmont, CA.: Wadsworth Publishing Co., 1993.]:

'Rangaistuksille on valmis resepti Koraanissa ja ne ovat usein raakoja painopisteenään ruumiillinen ja taloudellinen rankaisu. Varasta rangaistaan vankeudella tai jalan tai käden irtileikkaamisella, riippuen siitä, kuinka useasti rikos on suoritettu...'

Hadd-rikokset

Hadd-rikokset ovat rikoksia, jotka ovat rangaistavissa Koraaniin kirjatuilla, vakiintuneilla rangaistuksilla. Näihin, kaikista rikoksista vakavimpiin, löytyy tarkat ja yksityiskohtaiset viittaukset, niin itse tekoon, kuin siitä saatavaan rangaistukseenkin. Hadd-rikoksesta ei voi valittaa eikä anoa armahdusta. Hadd-rikokseen liittyvää minimi- tai maksimirangaistusta ei ole erikseen määritelty. Rangaistusjärjestelmä on verrattavissa joidenkin Yhdysvaltojen tuomioistuinten kuolemantuomiokäytäntöön. Jos teet rikoksen, tiedät mikä tuomiosi on oleva. Kuten USA:n kuolemantuomio- niin myös rangaistus Hadd-rikoksesta Islamilaiseen lakiin perustuen, ei pidä sisällään minkäänlaista joustavuutta.

Tuomari ei voi muuttaa tai alentaa rangaistusta näissä vakavissa rikoksissa. Hadd-rikokset ovat:

1. Murha;
2. Islamin uskon hylkääminen
3. (sotiminen Allahia ja Hänen sanansaattajiaan vastaan)
4. Varkaus
5. Aviorikos
6. Herjaus
7. (väärä syytös aviorikoksesta tai haureudesta)
8. Ryöstö
9. Alkoholin nauttiminen (mikä tahansa huumausaine)

Tazir- ja Qesas- rikoksista

Tazir-rikoksia ei ole varsinaisesti kirjattu Koraaniin, vaan ne ovat paikallisten valtiojärjestelmien sisäisten säännösten määrittämiä.

Qesas-rikoksista;

1. Murha (harkittu tai ei-harkittu).
2. Suunnitelmalliset hyökkäykset ihmiselämää vastaan.
3. Mielenhäiriössä tehty murha .
4. Mielenhäiriössä tehdyt hyökkäykset ihmisyyttä (humanity) vastaan.

Jos rikos on em. (tazir, qesas) rikostyyppejä vähäisempi ja vaikkakin rangaistava, rangaistus määrittyy tekijän maksukyvyn ja 'vahingonkärsijän', ts. uhrin/ tai lähiomaisen vaatimuksen perusteella.

Islam ja sen Koraaniin perustuva lakijärjestelmä muistuttaa mafian tai senkaltaisen (esim. vankilan sisäisen 'veljeskunnan') sääntöjärjestelmää, joka perustuu puhtaasti;

1. Taloudellisen aseman säilyttämiseen
2. Yhteiskunnallisen aseman säilyttämiseen
3. Miehisen 'veljeskunnian' ylläpitämiseen
4. Perheen (ts. klaanin, lahkon) 'kunnian' säilyttämiseen

Länsimaisittain vakavasta rikoksesta selviää rahalla (mikäli ei ole nainen), kun taas vastaavasti hyvinkin mitättömän tuntuisesta (islamin uskon hylkääminen, aviorikos) voi joutua sekä kuolemaantuomituksi, että (erityisesti naisten kohdalla) julkisesti häväistyksi ennen ja jälkeen tuomion julistamisen.

Kuten mafiassa, myös Islamissa on tiukka 'nokkimisjärjestys' mafiosoineen ja imaameineen- 'yhteiskunta on Me'. Mikäli olet 'Meidän' puolellamme, olet omaisuuttamme, nautit 'suojelustamme'. Omaisuudeksi lasketaan:

1. Karja
2. Lapset
3. Naiset

Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Näiden kaltoin kohtelusta, raiskaamisesta tai murhasta selviää rahalla tai 'palveluksella' mafiosolle l. imaamille tai vanhimpainneuvostolle.

Mikäli vahingonkärsijä ei kuitenkaan ole tyytyväinen oikeuslaitoksen sovitteluratkaisuun, voi hän täysin oikeutetusti leikata kurkun pahantekijältä. Tästä on kuitenkin suoritettava korvaus 'mafialle' tai tilanne johtaa sukujen, heimojen tai kokonaisten lahkojen sotaan ja jopa uusien valtioiden syntyyn (kuten arabian historia melko yksiselitteisesti osoittaakin).
Islamilainen käsitys laillisuudesta sopii hyvin kokonaiskuvaan patriarkaalisten yhteiskuntien kehittymisestä rosvoilun vakiintuessa valvotuiksi reviireiksi ja rosvojen itsensä muuttuessa "aatelistoksi".

Oikeastaan vasta Islamissa patriarkaalistuminen, "luonne-panssaroituminen" (tarkemmin mm: Veltto Virtanen) ja henkinen kieroutuminen saavuttivat huippunsa. Ihmisluonnon muutosvastarinta oli onnistunut lieventämään monoteismin edellisiä versioita jonkin verran siedettävimmiksi.

Se että Islam on erityisen aggressiivinen lähetys-uskonto, ei yllätä ketään. Erityisesti viimeaikaisten uutisten seuraaminen helpottaa oivaltamista.

Muslimien "Pyhä Sota" näyttäytyy ratsujen selässä istuvina uskonkiihkoilijoina enää Dharfurissa, missä Allahu-Akbaria huutavat rosvojoukot kerääntyvät vielä vanhaan tapaan nostattamaan intoaan ennen lähtöään ryöstö- ja raiskausretkilleen. Tämän päivän jihadisti voi olla yksinäinen pommimies, ja useimmiten onkin. Pikkukuvan bussi on räjäytetty Haifassa Israelissa, mutta samanlaisia "jihad"-iskuja on tapahtunut myös Euroopassa.

"Pyhä" sota on kömpelöillä tekosyillä pyhitettyä suojattomien ihmisten tappamista vallanhimoisten mullahien käskystä.

Uskonsoturit kunnostautuvat hirmutöissään, tänään kuten menneinäkin vuosituhansina, mutta kriittisyys ja inhimillisyys eivät ole kadonneet islamilaisestakaan maailmasta. Esittelemme kahden toisinajattelijan näkemyksiä.


 
Ayaan Hirsi Ali

Somaliasta Hollantiin muuttanut ja nykyisin parlamentin jäsen Ayaan Hirsi Ali, joka on rohkeasti kritisoinut islamilaisen kulttuurin takapajuisia piirteitä, arvostelee myös länsimaisten ihmisten ja hallitusten tapaa suhtautua hyväuskoisesti ja hyvin vaarallisella tavalla islamimismiin. Katkelma Der Spiegelin haastattelusta 06.02.2006:

SPIEGEL: Hirsi Ali, olet nimittänyt profeetta Muhammedia tyranniksi ja pervertikoksi. Theo van Gogh, Islamia kritisoivan elokuvasi "Submission" ohjaaja, murhattiin islamistien toimesta. Olet itse poliisin suojeluksessa. Voit varmaankin ymmärtää, miltä tanskalaisista pilapiirtäjistä tuntuu tällä hetkellä?

Hirsi Ali: He tuntevat itsensä kaiketi turtuneiksi. Toisaalta heidän omatuntonsa rohkaisee heitä olemaan luopumatta sananvapaudestaan, mutta samanaikaisesti he ovat shokeerattuja siitä kokemuksesta, millaista on menettää henkilökohtainen vapautensa. He ovat sodanjälkeisen sukupolven ihmisiä, jotka ovat tottuneet rauhaan ja hyvinvointiin. Ja nyt heidän täytyy taistella ihmisoikeuksistaan vielä kerran.

SPIEGEL: Mistä syystä protestointi (piirroksia vastaan) levisi niin laajalle?

Hirsi Ali: Niissä arabimaissa, joissa mielenilmaisuja ja levottomuuksia esiintyi, ei ole sananvapautta. Syy miksi monet ihmiset ovat paenneet Eurooppaan näistä maista, on tarkalleen se että he ovat kritisoineet uskontoa, poliittista establishmenttia ja yhteiskuntaa. Totalitaariset islamilaiset hallitukset ovat syvässä kriisissä. Globalisaatio pakottaa niitä suuriin muutoksiin, ja he pelkäävät siksi uudistuksia haluavien voimien kehittyvän länteen muuttaneiden joukossa. Näitä ihmisiä peloitellakseen hallitukset esittävät uhkaavia eleitä länttä kohtaan.

SPIEGEL: Oliko virhe pyytää anteeksi piirroksia?

Hirsi Ali: Korostan vielä kerran. Lännellä on tapana kääntää ensin toinen poski ja sitten toinen. Se on jo traditio. Vuonna 1980 yksityinen brittiläinen radiokanava ITV lähetti dokumentin saudi-arabialaisen prinsessan kivittämisestä. Hän oli muka syyllistynyt aviorikokseen. Riadin hallitus puuttui asiaan, ja Englannin hallitus esitti anteeksipyynnön ohjelman johdosta. Näimme saman reaktion v.1987 kun hollantilainen koomikko Rudi Carrel teki pilaa ajatolla Khomeinista sketshissä joka esitettiin Saksan televisiossa. Vuonna 2000 teatteriesitys "Aisha", jonka aiheena oli profeetta Muhammedin nuorin vaimo, peruutettiin ilman ainoatakaan esitystä Rotterdamissa. Sitten tapahtui Theo van Goghin murha ja nyt pilapiirros-jupakka. Me pyytelemme kokoajan anteeksi, emmekä ota huomioon sitä kuinka paljon meitä pilkataan. Toinen puoli ei anna tuumaakaan periksi.

SPIEGEL: Millainen olisi Euroopan asianmukainen vastaus?

Hirsi Ali: Pitää löytyä solidaarisuutta. Pilapiirrokset täytyy levittää kaikkialle. Sen jälkeen arabit eivät voi boikotoida kaikkien maiden tuotteita. He ovat liian riippuvaisia tuonnista. Skandinavialaisille yhtiöille täytyy kompensoida niiden menetykset. Sananvapauden täytyy olla meille sen arvoinen asia.

SPIEGEL: Mutta muslimien, kuten kaikkien uskonnollisten yhteisöjen, tulee saada suojella itseään pilkalta ja herjauksilta.

Hirsi Ali: Tämä on juuri se refleksi josta puhuin: Toisen posken kääntäminen. Ei mene päivääkään, Euroopassa tai missään muuallakaan, ilman että radikaalit imaamit saarnaisivat vihaa moskeijoissaan. He nimittävät juutalaisia ja kristittyjä alempiarvoisiksi, ja me sanomme että "he vain käyttävät sananvapauttaan". Milloin eurooppalaiset tajuavat, etteivät islamistit salli heitä kritisoiville samoja oikeuksia? Kun länsi on lannistanut itse itsensä, islamistit sanovat onnessaan, että "Allah on tehnyt uskottomat heikoiksi".

Kiitämme Ayaan Hirsi Alia ja Spiegeliä näistä sanoista. Theo van Goghin kohdalla toteutui se riski, jonka tanskalaiset pilapiirtäjät ja kaikki muutkin sananvapauden puolustajat joutuvat nyt ottamaan aggressiivisen Islamin vaatiessa muita pelaamaan heidän yksipuolisten sääntöjensä mukaan.

Suvaitsevaisuuden hyvä tarkoitus on muuttunut kaiken sallivaksi kulttuuri-relativismiksi, mikä jättää takapajuisia ja epäinhimillisiä tapoja levittävät islamistit kaiken kritiikin tavoittamattomiin, -ja meidät muut heidän aggressionsa armoille. Näyttää siltä että tarvitsemme islamilaisessa ympäristössä kasvaneen ja oman kulttuuriperintönsä kelvottoman osan rohkeasti hylänneen nuoren somalinaisen äänen kertomaan meille sellaista, minkä näemme mutta emme halua huomata?

Theo van Gogh
 
 
  Theo van Gogh
   23.07. 1957 – 02.11. 2004

 

 

 
Jordanialainen toimittaja puolustaa Islamia sen "puolustajilta"
 
2. helmikuuta kaksi jordanialaista sanomalehteä julkaisevat otteita kiistellyistä pilakuvista. Al-Shihanin päätomittaja Jihad al-Mamoni esittää varsin luonnollisen mutta kiihtyneessä ilmapiirissä varsin rohkean kysymyksen: "Mikä vahingoittaa eniten islamia, nämä piirrokset vai kuvat sieppaajasta, joka kameran edessä leikkaa uhrinsa kurkun tai itsemurhapommittajasta, joka räjäyttää itsensä ilmaan Ammanissa pidetyissä häissä" ( HS).

Ikäänkuin pikaisena vastauksena kysymykseensä al-Mamoni saa lehden kustantaja-yhtiöltä ilmoituksen työsuhteen välittömästä päättymisestä. Kun casus belli on asetettu, ei ole sopivaa sanoa ettei sitä ole olemassa?

Al-Mamoni ei ole islamilaisuudesta irrottautunut toisinajattelija tai Ayaan Hirsi Alin kaltainen rohkea radikaali. Hän luultavasti pitää itseään hyvänä muslimina ja elää uskontonsa mukaan. Hänen tapansa tehdä se on kuitenkin erilainen kuin vallanhimoisilla imaameilla, joilta tuskin saa vastausta hänen kysymykseensä.

Jihad al-Mamoni kysyi myös pääkirjoituksessaan, "miksi suuret joukot ihmisiä suuttuvat kuvista joita eivät ole nähneet?" Tämä on varsin tarpeellinen kysymys.


 

 

 
 Jyllands-Postenin kuvat maailmalla
 
Jyllands-Postenin pilakuvissa ei ole kyse sananvapauden ja uskonnonvapauden yhteentörmäyksestä, vaan muita uskontoja ja kansallisuuksia pidäkkeettä herjaavan itse itsensä ainoaksi oikeaksi uskonnoksi korottaneen Islamin tulkinnan arkanahkaisuudesta, ja pyrkimyksestä päästä hallitsemaan muita.

Ensin tyrannisoimalla mediaa ja julkista keskustelua, sitten pyrkimällä poliittisesti päämääräänsä "Maailman Islamilaiseen Tasavaltaan", jossa vallitsisi sharian "laki" ja yksi ainoa hyväksytty uskonto.

Jyllands-Postenin pilapiirrosten julkaisu-ajankohtia eri maissa:

Japani (09/02)
Kreikka (08/02)
Ranska julkaisi uudelleen (08/02)
Itävalta (07/02)
Liettua (07/02)
Intia (07/02)
Brasilia(07/02)
USA (07/02)
Englanti (07/02)
Ukraina (06/02)
Venezuela (06/02)
Israel (06/02)
Kroatia (06/02)
Indonesia (06/02)
Fidzi (05/02)
Puola (05/02)
Australia (05/02)
Tsekki (04/02)
Malesia (04/02)
Kanada (03/02)
Slovakia (03/02)
Etelä-Afrikka julkaisi, ja sitten kielsi (2 sanomalehteä) (03/02)
Grönlanti (02/02)
Uusi-Seelanti (02/02)
Irlanti (02/02)
Argentiina (02/02)
Bulgaria (02/02)
Jemen (02/02)
Jordania (!) (02/02)
Meksiko (01/02)
Portugali (01/02)
Sveitsi (01/02)
Hollanti (01/02)
Italia (01/02)
Unkari (01/02)
Espanja (01/02)
Ranska (01/02)
Islanti (31/01)
Belgia (22/01)
Ruotsi (07/01 -006)
USA (12/11)
Norja (... 2005)
Romania (09/11)
Saksa(07/11)
EGYPTI (17/10)
Jyllandsposten julkaisi (30/09 -005)


 
Islamilaiselle tiedonvälitykselle on tyypillistä "vääräuskoisten" kansakuntien varsin tyly käsittely, mihin oheinen pilapiirros viittaakin. Emme toista tässä esimerkkejä aidosta islamilaisesta juutalaisvastaisuudesta, sillä se on "kansanryhmän-vastaista kiihotusta" jos mikään.

Myös Euroopan maaperällä islamistinen käsitys sananvapaudesta on tuottanut vertahyytäviä julistuksia toisinuskovia kohtaavasta loppuratkaisusta, ja sananvapautta hyväkseenkäyttäen fanaattiset imaamit yllyttivät Euroopassa asuvia ja jopa täällä syntyneitä muslimeja terrori-iskuihin.

Mullahit Krekar, Abu Hamza ja monet muutkin ovat tunnettuja viha-puheistaan, ja ainakin Krekar on turvapaikkaoikeuttaan hyödyntäen johtanut Norjasta käsin väkivaltaa ja murhia entisessä kotimaassaan ja muissa islamilaisissa maissa. Abu Hamzan johtamana Finsbury Parkin moskeijasta muodostui (sananvapauden suojissa tapahtuvan) vihanlietsonnan ja terrorismi-värväyksen "Mekka". Onkohan tässä kuviossa jokin seikka väärin?

Sensijaan että jauhaisimme sinisilmäisesti liberaalia harvat todenpuhujat syyllistävää jargonia "sananvapauden vastuullisesta käytöstä", jonka höpinän todellinen tarkoitus on korostaa puhujansa "hyvyyttä" ja poliittista korrektiutta, voisimme vaatia realismia itseltämme? Ei se ole sananvapauden väärinkäyttäjä joka kertoo että joku meuhkaa meidän kurkkujemme leikkaamisesta, vaan se kurkunleikkaukseen yllyttäjä itse. Viestintuojan syyttäminen on varsin typerää, ja hyödytöntä.


 
 
 
 Millaista "Rauhan-uskontoa" vastustamme?
 
Usein tapaa mahdollisesti jopa vilpitöntä huolestumisesta siitä, että ääri-ilmiöiden kritiikki kohdistuu erittelemättä islamilaisuuteen kokonaisuudessa. Osalle muslimeja uskonto onkin perheasia ja traditio samaan tapaan kuin suomalaisille ev.luterilaisen kirkon rivijäsenille, joita uskonto ei juurikaan mietitytä, mutta kirkkohäät etc. ovat itsestäänselviä asioita. Meillä tai maallistuneilla eurooppalaisilla ei olekaan mitään moitetta näin asennoituneita kohtaan, mutta heidän fanaattisilla uskonveljillään sitäkin enemmän. "Maallistuneet" ja uskonnon ja politiikan toisistaan erottavat islamilaiset ovatkin islamismin nousun häviäjiä siinä kuin me "vääräuskoisetkin". Maltillisilla muslimeilla ei ole sijaa ääriaineisten tavoittelemassa "islamilaisessa tasavallassa".

Toisesta suunnasta katsoen ne vastenmieliset ilmiöt, joita islamismi nostaa esille, ovat vastustettavia esiintyivät ne missä yhteydessä tahansa. Eräs surullisimmista ja järkyttävimmistä islamistien toimintatavoista on itsemurhapommittajien käyttö.

 
Suicide Bomber Zainab Abu Salem Her head separated from her pure body, and her Ra'ala [Muslim headscarf] remains to decorate [her face]. Her place is in Paradise, where in the highest heavens, Zainab ... sister [who has been raised to the level] of men.

Näin esittelee Palestiinan vaalit äskettäin voittaneen Hamas-puolueen lapsille tarkoitettu lehti "Alfatah", 22.09.2004 numerossaan, itsemurha-pommina menehtyneen Zainab Ali Issa Abu Salemin, jonka irronneen pään kasvoilla oli islamistien mukaan vielä autuas ilmekin. Zainab sai surmansa yrittäessään tappaa pommillaan ikätovereitaan, joista hänet erotti vain eri uskonto ja eri kansallisuus. Itsetuhon glorifiointi on Kuoleman-kultin äärimmäinen ilmaus.

Pikkupojan vihreään otsanauhaan on kirjailtu islamilaisia tekstejä, ja leikkiaseen lisäksi hänellä on itsemurhapommittajan räjähdevyö, joka voisi olla ladattu aivan oikealla trotyylillä.

Kumpi on pahempaa Islamin pilkkaa: Tämän itkevän lapsen marssittaminen jossakin joutavanpäiväisessä paraatissa, vai Jyllands-Postenin piirrokset?

Joku tätä lukeva islamilainen voisi kertoa, sillä se saattaa kiinnostaa varsin monia lukijoita.

Tästä voit kirjoittaa vieraskirjaan


 

 

Miten islamistit itse näkevät asiat?

Sen meille kertoo Iranin johtaja Ali Khamenei, jonka puhe otsikolla "Siionistit maksoivat Tanskalaisille pilapiirtäjille Muhammedin kuvista" lähetettiin Iranin television 1-kanavalla, 7 helmikuuta 2006.
Ali Khamenei: "Sananvapaus, josta (länsimaalaiset) niin paljon puhuvat, ei salli kenenkään epäillä myyttiä juutalaisten joukkomurhasta, joka tunnetaan Holocaustina. Tälle ei ole sijaa sikäläisessä sananvapaudessa.

Monet ihmiset Euroopan maissa - myös tiedemiehet, tutkijat, historioitsijat ja lehtimiehet - pelkäävät niin kovasti, etteivät uskalla antaa tämän kysymyksen herättää epäilyksiä heidän sydämissään. Jotkut heistä jopa uskovat tämän olevan täyttä valetta. He eivät kuitenkaan uskalla sanoa niin, koska ovat nähneet jokaisen niin sanovan joutuvan rangaistuksi, vangituksi, vainotuksi ja heidän kansalaisoikeutensa on riistetty heiltä. Tässä kohdassa sananvapautta ei enää esiinnykään. Vieläpä sen loukkaaminen, mikä on pyhää 1,5 miljardille muslimille -ilman syytä, ilman että kumpikaan osapuoli on solvannut toista - on sallittu. Tämä on luokiteltu sananvapaudeksi.

Nyt ei ole kyse lehtimiehestä tai piirtäjästä, jolle siionistit maksoivat pilakuvien piirtämisestä epäpuhtaiden tarkoitusperiensä toteuttamiseksi. Ongelma on, että Euroopan johtajat puolustavat tätä tekoa. He seisovat tämän halveksittavan ja typerän teon takana ja pitävät sitä laillisena ja sallivat sen osana sananvapautta. Tästä on kysymys.

Otaksun tämän tapauksen ytimestä löytyvän tarkkaan harkitun siionistien salajuonen. He ajavat muslimit ja kristityt toisiaan vastaan. Tämä on erittäin tärkeää siionisteille - asettaa koko maailman suuri muslimiyhteisö kristittyjä vastaan ja asettaa kristityt muslimeita vastaan. Tästä on kysymys. Tämä on siionistien työtä.

USA:n presidentti puhui sivu suunsa, kun hän, 9/11 jäkeen, sanoi ristiretken alkaneen. Myöhemmin he ymmärsivät tehneensä virheen, ettei tätä olisi tullut sanoa ja ryhtyivät peittelemään tapahtunutta.

Vielä silloin kukaan ei huomannut, mistä tässä ristiretkessä todella on kysymys. Tämä ristiretki on kristittyjen sota muslimeita vastaan. He haluavat varmistaa maaperää omille tarkoituksilleen usuttamalla ihmiset toisiaan vastaan. Molempien, sekä muslimien, että kristittyjen tulisi olla erittäin varuillaan, jotteivät joutuisi näiden pahojen poliitikkojen käsikassaroiksi.

[...]

Näen tänään siionistien valmistautuvan kristityissä maissa tätä varten. Kuinka muuten tätä häväistystä, jonka alunperin suoritti kaksi kuukautta sitten joku sanomalehti tietyssä maassa, olisi taukoamatta julkaistu keski- ja länsi-Euroopan maissa. Mikä tässä on motiivina? Kuka oli tämän takana?

Muslimit vastasivat oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, kuten heidän todella kuuluikin.

[...]

Jokaisen tulisi tietää: Nämä mielenosoitukset ja tämä pyhä raivo, jota muslimit osoittavat tänä aikana, ei ole kohdistettu maailman kristittyjä vastaan, vaan niitä epäpuhtaita toimijoita, jotka ovat kääntäneet poliitikot yksinvaltaisen maailman käsikassaroiksi. Heidän kontrollissaan on myös sanomalehdistö sekä moni muu median muoto. Tämä on epäpuhtaiden siionistien näkymätöntä toimintaa. Amerikan hallitus on heidän täydellisessä hallinnassaan. Sama väki toimii myös Euroopassa.

He olivat sopineet iskusta Palestiinaan. Hamasin voitto säikäytti heidät todella ja nyt he tahtovat järjestää tällaista - muslimeita vastaan.

[...]

Missäpäin muslimimaailmaa tahansa pidetäänkin vapaat vaalit, tulos on aina sama. Äänet menevät niille, jotka ovat Amerikan vastaisia. Tämä on ihmisten sydämissä. Tämän puolella ovat ihmisten poliittiset sympatiat. Amerikka on ruma ja halveksittu. Tämä ei koske vain Iranin kansaa.

[...]

He toimivat päinvastoin kuin sanovat. He puhuvat demokratiasta, vaikka jokainen uudelleen muodostettu demokratia on heidän täydellinen vastakohtansa. Siksi he vastustavat demokratioita ja niiden syntymistä. Aina kyetessään he sekaantuvat (vaaleihin) ja milloin eivät suoraan voi, levittävät myrkkyä kaukaa."


 
Nyt olemme tutustuneet erilaisiin näkemyksiin "kulttuurien sodasta", jonka leimahtamisen hetkeä ehkä olemme todistamassa? Koska nämä ovat "pakanasivut", lainaamme loppuun lauseen tunnetulta pakanalliselta ajattelijalta, Starhawkilta:

"Näen seuraavat vuodet hyvin kriittisinä kulttuurimme muutokselle patriarkaalisesta kuoleman kultista elämän, luonnon ja naisellisen perustan rakastamiseen."
Starhawk

"I see the next few years as being crucial in the transformation of our culture away from the patriarchal death cults and toward the love of life, of nature, of the female principle."

Starhawk

Starhawk voi olla enemmän oikeassa kuin kukaan toivookaan.  

  


 
 
 


 

 
 

EDELLISELLE
SIVULLE		 TAKAISIN
ETUSIVULLE		SEURAAVALLE
SIVULLE