kirjaimet

Euroopan ensimmäiset
kirjoitusjärjestelmät

Nykyiset Euroopassa käytetyt kirjoitusjärjestelmät perustuvat foinikialaisten Lähi-Idästä välittämän yksinkertaistetun konsonanttikirjoituksen soveltamiseen. Kreikkalaiset ja latinalaiset merkit ovat yhä käytössä, mutta samaan ryhmään kuuluneet etruskilaiset ja umbrilaiset ym. ovat unohtuneet. Pohjoiset riimut lienevät etruskilais- tai kreikkalaisperäisiä. Kelttien ja syrjäänien kirjoitustavat näyttävätkin olevan ainoat eurooppalaisten kansojen historiallisena aikana käytämät järjestelmät, jotka eivät perustu po. jatkumoon. Nämä kaikki edustavat kuitenkin kirjoitustaidon toista tulemista Eurooppaan. Mikä oli sitten kirjoitustaidon alku, ja missä se tapahtui?

Kun huomattiin, että Englannin kivikehät ja megaliittikummut ovat vanhempia kuin sivistyksen kehtona pidetyn Lähi-Idän korkeakulttuurit, jouduttiin hämmennyksiin. Eihän täällä ollut "mitään" ennen sivistyksen tuloa Mesopotamia/Egypti -Kreikka -Rooma -Länsi-Eurooppa -reittiä tänne pohjolaankin. Kivikehät siis jätettiin "arvoituksiksi". Kun Vinca-Starcevo-kulttuurin jäänteet kaivettiin esiin äskeisessä Jugoslaviassa, ne tulkittiin oikopäätä kreikkalaisen korkeamman kulttuurin vaikutuksesta syntyneiksi. Uudet tarkemmat ajoitusmenetelmät aiheuttivat tälläkinkertaa hämmennyksen. Eurooppassa oli ollut jotain, mikä ei sopinut vallitsevaan tapaan ajatella.

Ilmakuvauksena suoritettu Ukrainan kartoittaminen paljasti kymmeniä säännöllisesti rakennettuja kaupunkeja, joista ei oltu tiedetty mitään, -tai oli tiedetty mutta ei oltu osattu tulkita vanhoja myyttejä ja mainintoja. Nämäkin kaupungit olivat samalta ajalta kuin kaikki muukin hankala: 6000 - 3000 eKr..

Tuntematon muinainen Eurooppa oli rakentanut kivirakennuksia, asuttanut kaupunkeja, tuntenut saviastiat, langoista kudotut kankaat, leivotut leivät ja oluen, ja kirjoitustaidon!

Merkkisarjat näyttävät hieman erilaiselta kopiolta samasta kirjoituksesta. Eroa on lähinnä kolmannessa ja toiseksi viimeisessä kirjaimessa. Kyse ei siis voi olla sattumanvaraisesta raaputtamisesta, vaan merkeillä on informaatiosisältö. Kirjoitukset on kopioitu värttinänpainoista, ja kutominen ja langan valmistushan kuuluu mm. skandinaavisessa mytologiassa, kuten Vanhassa Euroopassakin, Jumalattaren toimialaan.

Otsikkokuvan savikiekko on Romaniasta, Tartarian kaivauskohteesta, ja on ajoitettu 4500 eKr.. Ylläolevat tekstit ovat ajalta 5000 - 4500 eKr. Löytöpaikka, Fafos / Kosovska Mirovica, on lähellä uutisista tuttua Pristinan kaupunkia Kosovossa. Molemmat kirjoitukset ovat Vinca-kulttuurista, 5500-3500 eKr, joka ulottui itäisestä Unkarista ja Transilvaniasta Kreikan Makedoniaan.

Näitä samoja merkkejä on löydetty "Vanhalle Euroopalle" tyypillisistä jumalatar-pienoispatsasta, saviastoista, ja myös näistä savikiekoista, joilla ei näytä olleen muuta käytännön funktiota, kuin olla muistilappuina tai viestivälineinä. Monet tutkijat nimittävät näitä merkkejä "esikirjoitukseksi", mutta tälläisen käsitteen käyttöön minkään kulttuurin kohdalla ei ole mitään erityistä syytä. Vanhimpien kirjoitusjärjestelmien, sumerilaisen, kiinalaisen, indus-kulttuurin kirjoituksen ja Amerikan "logografisen" kirjoituksen toiminnallisuus tai ilmaisukyky ei liene ollut oleellisesti paremmalla tasolla. Puuttuihan vielä foinikialaisiltakin vokaalit.

Vasemmanpuoleinen mammutinluu-figuuri on Mezinistä Ukrainasta, ja myöhäispaleoliittiselta ajalta 14 000 eKr., mikä yhdistää meanderi-kuvioinnin uralilaista kieltä puhuneisiin mammutinmetsästäjiin, eli meidän esi-vanhempiimme. Linnunpäinen jumalatar 5000 eKr. on Medvednjakista, Jugoslaviasta ja toistaa samaa meander-kuviota. Mammutinmetsästäjien leiripaikalta löydetyt linnunmuotoiset figuurit on koristeltu hämmästyttävän samanlaisella kulmikkaalla viivalla toteutetulla kaksoisspriraalikuviolla, kuin kaakkois-eurooppalaisten maanviljelijöiden lintupäiset jumalatar-hahmot. P.o. viiva ei kummassakaan tapauksessa ole yksikertainen päättyvä spiraaliviiva, vaan jatkuva uuden "kierroksen" aloittava. Tämä todistaa vahvasti, etä kyse on yhdestä ja samasta kulttuurijatkumosta. Lintu-figuureihin on kuvattu myös häpykolmio, mikä yhdistää ne jumalattareen ja hedelmällisyyteen. Onko tässä "lintu-jumalattaren" varhaisin kuvaus?

Jos taide on osin yhteistä Ukrainan jääkautisille suomalais-ugrilaisille metsästäjille ja Vanhan Euroopan kulttuureille, myös väestöllinen ja kielellinen jatkuvuus on asetettava kysymykseksi. Jos nämä merkit joskus tulkitaan, löydetäänkö niistä joitakin uralilaisen kantakielen 600:sta sanavartalosta?
Kaakkois-Euroopan neoliittisen kivikauden kirjainmerkeillä näyttää olevan yhteys myöhempiin minolaiseen lineaari-A:han (viereinen kuva), kyprioottis-minolaiseen (Cypriot-Minoan) ja syllabiseen (Cypriot-Syllabic) kirjoitukseen, joita kaikkia käytettiin ei-indoeurooppalaisten kielien kirjoittamiseen.

Kyproksella käytetty cyprioottinen kirjoitus

Näiden välimeren kulttuuripiirissä ei-indoeurooppalaisten kielten kirjoittamiseen käytettyjen kirjaimistojen äännearvot tunnetaan, toisin kuin Tartarian taulun ym. balkanilaisten löytöjen merkistön. Iberialaisen järjestelmän oletetaan saaneen vaikutteita fonikialaisesta kirjaimistosta, mutta jotkut kirjaimet muistuttavat po. merkkejä, ja M.Gimbutasin neoliittisista pienoispatsaista löytämiä kuvioita. Linkki

Iberialainen kirjainmerkistö

Nämä tässä esitellyt kirjoitustavat kuuluvat erilaiseen traditioon, kuin kanaanilais/foinikialais -peräiset Kreikan, Rooman ja etruskien järjestelmät, joista nykyiset länsimaiset kirjaimistot on kehitetty. Skandinaviasta tutut futhark-riimut perustunevat pääosin tästä samasta foinikialais-seemiläisestä lähtokohdasta kehittyneeseen veneettien kirjoitukseen.

Balkanilta ja Euroopan vanhojen maanviljelyskulttuurien alueilta löytyneiden savikiekkojen, -astioiden ja jumalatar-pienoispatsaiden merkkejä ei kaikkialla haluta tunnustaa kirjoitukseksi. Nämä kuviot esiintyvät kuitenkin ryhminä, ja toistuvat niin samankaltaisina, ettei niiden muoto voi olla sattumaa. Marija Gimbutas on huomannut myös tiettyjen merkkien esiintyvän yleensä aina saman jumaluuden kuvissa. Lintujumalattaren "kirjaimisto" on esitetty oheisessa taulussa. Hän arveleekin, että eräs tekstien sisältämä informaatio voi olla "Tämä esine kuuluu (lintu-)jumalattarelle."

Vanha eurooppalainen kirjoitustaito, kuten suurin osa kulttuuriakin katosi indoeurooppalaisten paimentolaisten maahanmuuttoa seuranneessa hävityksessä. "Pimeiden vuosituhansien" tai -vuosisatojen jälkeen kulttuurikehitys alkoi uudelleen Lähi-Idästä tulleiden impulssien vaikutuksesta, ja Eurooppaan asettuneiden indoeurooppalaisten nomadien sivilisoituessa.

Kaaviossa ei huomioida Lähi-Idän kulttuurien alkuperäisiä nuolenpääkirjoituksia, eikä piktiläistä ogham-kirjoitusta. Mainituista järjestelmistä on yhä käytössä latinalainen, kreikkalainen, kyrillinen, nykyhebrealainen, arabialainen, syyrialainen, persialainen ja etiopialainen kirjoitus.

Jumalatar-figuuri Vinca-kulttuurista. 5500 eKr., Barta Banat, Romania.

EDELLISELLE
SIVULLE TAKAISIN
ETUSIVULLE SEURAAVALLE
SIVULLE

Kyllä! Liitynkin Pakanalistaan. (Kirjoittautumalla postituslistaamme saat tiedot päivityksistä, ja voit keskustella muiden lukijoiden kanssa)

Powered by groups.yahoo.com