free web hosting | free website | Business WebSite Hosting | Free Website Submission | shopping cart | php hosting

PAKANALLISIA MIELIPITEITÄ:

TV-2:n ajankohtaisohjelma löysi natseilta "pakanallista" heraldiikkaa?

Keskiviikkona 3.11. TV-2:ssa toimittaja Maarit Tastula haastatteli skinheadeja tutkinutta tohtori Puurosta. Asiahan ei milläänlailla meille kuulu, mutta toimittaja tiukkasi erästä asiaa haastateltavalta, mikä ei oikeastaan kuulunut tämän tutkimusalaan, nimittäin skinien suosiman Saksan III-valtakunnassa harrastetun heraldiikan alkuperää.
Tastulan kysymys johti jo valittuun suuntaan: Ovatko skinien käyttämät tunnukset (kuviot) pakanallisia? Sanonta ei siis ollut haastateltavan. Näiden sivujen lukijat lienevät havainneet, että lähes puolet kristillisen kirkonkin opeista ja tunnuksista on alkuperältään pakanallista, eli länsimaisen kulttuurin piirissä po. yhteys ei ole mitenkään poikkeavaa eikä merkitsevää. Miksi siis po. kysymyksenasettelu?
Saksan III-valtakunnassa, eli Hitlerin aikaan, kristilliset kirkotkin valjastettiin tukemaan olemassaolevaa poliittista järjestelmää, kuten myös Neuvostoliitossa vuoteen 1991. Siinä ei ole mitään epätavallista, sillä kirkot tms. ottavat aina lusikan kauniiseen käteensä, mieluimmin kuin riskeeraavat hyvät yhteiskunnalliset asemansa kenkkuilemalla hallinnolle. Suomen piispojen ja pappien halu mukautua politiikan käänteisiin tuotti sekä Hitlerin että Neuvostoliiton myötäilyä, tosin eri vuoskymmeninä. Tästä onkin ollut julkista polemiikkia.
Saksalaisten erikoisuus oli 30-40 -luvuilla kansallisen ideologian etsiminen mm. vanhasta germaanisesta perinteestä. Osin tämä etsintä sai uskonnolliselta näyttäviä piirteitä. SS-järjestön vaikutusvaltainen johtaja, Heinrich Himmler, oli tiettävästi erittäin kiinnostunut muinaiseurooppalaisesta perinnöstä. Hän hankitutti itselleen Kalevalan ja vanhaa suomalaista esineistöä, mm. kanteleen. Himmlerin tästä, vähemmän tunnetusta puolesta, kertoo Yrjö Grönhagen kirjassaan "Himmlerin salaseura", Kansankirja, Helsinki, 1948, Nelopaino Oy.
Skinheadien kiinnostus "hitlerismiin" ei liity em. kontakteihin milläänlailla, vaan on seurausta niistä yhteiskunnallisista ilmiöistä, jotka tutkija Puuronen on kirjassaan esitellyt. Hakaristi on hyvin vanha ja levinnyt symboli, eikä sitä pidä samaistaa mihinkään 1900-luvun poliittiseen liikkeeseen.

Suomessa swastika on ollut käytössä mm. vanhassa kansanomaisessa vaatteiden kirjailussa, puutöiden koristelussa, ym. kansantaitessa, ja se on löytynyt rautakauden arkeologisista jäänteistä, ja oli myös edellisen vuosisadan vaihteen kansallisromantiikan käyttämä aihe. Kuvan kankaankirjavointi on Karjalasta, ja sillä on esikuvat läntisenkin Suomen muinaislöydöissä. A.Gallen-Kallelan Aino-triptyykin kehyksissä oli hakaristit aina 1990-luvulle asti, ja presidentin ritarimerkin ketjuista hakaristin poisti vasta U.K.Kekkonen luullessaan, aivan turhaan, venäläisten siitä suuttuvan.

Hakaristi sinänsä on siis epäpoliittinen ikivanha kuvio, jonka käyttöön ovat oikeutettuja vähän kaikki, riippumatta siitä mitä sillä ymmärretään. Toinen skineihin liitetty kuvio on aurinkopyörä, jota skinheadit kutsuvat yleensä "kelttiristiksi". Sen pakanallisesta yhteydestä ei ehkä olla selvillä?? Maarit Tastulan kiinnostus saada tutkija Puuronen linkittämään skinit (=natsit?) ja pakanat on sitäkin kiinnostavampaa, kun sille ei näytä olevan mitään reaalista perustaa.
Toimitus 4.11.1999

Pakanasivujen toimittamisesta:

Kuten lukija onkin ehkä huomannut, nämä sivut rakentuvat hitaasti, eikä aina loogisimmassa asiajärjestyksessä. Toisaalta lähdemme aivan tietoisesti siitä, että kokonaiskuvaa tulee rakentaa taustasta alkaen. Siksi muutamien suomalaisen mytologian ja uskontoperinteen keskeisimpien persoonien esittely on viipynyt. Jos joku on siitä närkästynyt, myönnämme hänen olevan oikeassa, mutta kehoitamme kärsivällisyyteen. Hermoili Väinämöinenkin ahjon äärellä kun Ilmarinen takoi sampoa, eikä se yhtään asiaa auttanut.
Tähdellisten asioiden viipymiseen on myös muita syitä: Kirjoittajapula esimerkiksi. Sivut tulevat valmiiksi siihen tahtiin kuin niitä tehdään, ja asiakokonaisuudet voivat jäädä joksikin aikaa epätäydellisiksi. Lukija lienee huomannut että kaikki näitä sivuja varten suomennetut kirjoitukset eivät välttämättä edusta aivan samoja näkemyksiä, kuin mitä pakanasivuilla muuten esiintyy. Tämä on tietoinen valinta, ja koskee myös tarjottuja suomenkielisiä artikkeleita. Julkaisukriteerit ovatkin seuraavat: 1. Kiinnostava, 2. liittyy aiheeseen, 3. edustaa kirjoittajansa omia mielipiteitä, 4. esitetyt tosiasiat ovat suurinpiirtein tosia tai lukijoiden tarkistettavissa ilmoitetuista lähteistä. Viimeksimainittu koskee Suomen historiaa tai uskontojen tutkimista tms. käsitteleviä kirjoituksia, ei siis mielipidekirjoituksia, runoja tms..
Pyrimme lisäämään linkkilistaamme kaikki pakanalliset tms. sivut, jotka meille ilmoitetetaan tai satumme löytämään. Linkkisivulle on kerätty myös pakanoille hyödyllisiä palveluita (linkkejä), mm. "löydä lähin pakana-naapurisi"-robotti, ja suomenkielisenkin pakana-aiheisen sähköpostikortin väsäävä palvelin. Tapahtumapalstalle voi jokainen jättää tiedotuksia, jotka ovat hyvän tavan mukaisia ja koskevat kaikille avoimia tapahtumia, ja kiinnostavat mahdollisesti näiden sivujen kävijöitä.
Toimitus

Suomen historiankirjoituksen ptolemaiolaiset

Maakeskeinen maailmankuva, eli aurinko & planeetat kiertävät maata, oli pitkään länsimaissa kaiken kritiikin tavoittamattomissa. Ptolemaioksen mukaan nimetty teoria oli vakiinnuttanut asemansa jo hellenistisena aikana, vaikka silloinkin oli tarjolla vaihtoehtoinen näkemys: Aristarkhoksen aurinkokeskeinen hypoteesi. Ilman optisia laitteita toimineella antiikin tähtitieteellä oli senverran epätäsmälliset tiedot planeettojen radoista, ettei em. kahden näkemyksen välillä pystytty tekemään valintaa "tieteellisin" perustein. Yleisesti hyväksytyksi päätyi siis se teoria, joka paremmin vastasi arkiajattelua ja vallankäyttäjien intressejä.
Aristarkhos unohtui niin täydellisesti, että puolalainen Kopernikus joutui aloittamaan työnsä aivan alusta tuhannen vuotta myöhemmin, kun ensimmäiset länsimaisen tieteen linssikaukoputket antoivat mahdollisuuden saada täsmällisempää tietoa, ja ptolemaiolainen järjestelmä osoitti riittämättömyytensä. Ristiriita tiedossaolevien tosiasioiden ja vallitsevan ideologian välillä johti kestämättömään tilanteeseen, mutta yhteiskuntarakenteen ja tiedemaailman ensimmäinen reaktio ei ollut vanhentuneen teorian tarkistaminen, -ei silloin eikä nyt. Ptolemaiolaista näkemystä pyrittiin pönkittämään erilaisilla monimutkaisilla laskelmilla, jotka eivät enää milläänlailla tuoneet uutta tietoa siitä, miten planeetat liikkuvat, vaan ainoastaan pyrkivät sovittamaan tiedossaolevat tosiasiat yleisesti hyväksyttyyn kaavaan. Toisinajattelijat julistettiin pannaan. Sekä tieteessä että joskus yhteiskunnassakin.
Paavillisen auktoriteetin suosiota nauttiva länsimainen tiedemaailma siis käytti vuosisadan verran kaiken liikenevän aikansa todistaakseen todellisuuden vallitsevan teorian mukaiseksi. Planeettojen radoista tehdyt ptolemaiolaiseen järjestelmään sopivat mallit kehitettiin kuitenkin lopulta niin monimutkaisiksi, ettei sen ajan laskentakonsteilla niitä pystytty enää hallitsemaan. Kopernikuksen esittämä vaihtoehto oli ollut olemassa vuosikymmeniä tiedemiesten luettavana, ja se tarjosi kirkkaan näkemyksen ja yksinkertaiset laskelmat. Omaan näppäryyteensä sotkeutuneen tieteen oli lopulta taivuttava todellisuuteen sopivan teorian edessä, ja planeettajärjestelmän keskukseksi myönnettiin aurinko.
Kouluopetuksen ja yleissivistyksen käsitys Suomen ja suomalaisten historiasta vilisee tänään "ptolemaiolaisuuksia", joista pidetään kiinni hampaat irvessä. Yliopistotiede haluaa pitää kiinni joistain käsityksistä, vaikka niiden puolustelu uusien tietojen edessä on viemässä Kopernikuksen vastustajille tutuksi tulleeseen hetteikköön. Uusia teorioita vastustetaan ajatusrakennelmilla, jotka maallikkokin näkee keinotekoisiksi ja kaukaahaetuiksi sepitelmiksi, ja jälleen kerran on unohdettu että "uudet" näkemykset onkin esitetty jo vuosikymmeniä sitten. Niistä on vain vaiettu.
Vanhan järjestelmän puolustajien vasta-teoriat ovat jo osin päätyneet samaan mappiin, kuin kuuluisa "asutuskatko". Hetken aikaa rakenneltiin jääkauden lopun Eurooppaan "itästä" ja "läntistä" populaatiota, jotka olisivat olleet hermeettisesti eristyksissä toisistaan ainakin jäätymismaksimin ajan. Arkeologien aineisto, eli ko. aikakauden ihmisten esinemaailma, ei antanut aihetta tälläiseen. ( Mikä sitten antoi?) Nyttemmin tästä ei enää puhuta, mutta "suomalaisten" roolia Euroopan alkuperäisväestönä ei silti haluta myöntää. Pian saammekin nähdä uuden vasta-teorian.
Teoriat suomalaisten geenien vaihtumisesta eivät oikeastaan sovi tähän yhteyteen. Ne kuuluvat bulevardilehdistön repertuaariin, millä tasolla niitä onkin esitelty. Virallinen tieteellinen totuus näyttääkin johdonmukaisesti hylänneen tiedossaolevista faktoista ja todennäköisimmistä päätelmistä yksinkertaisimmin tehtävät johtopäätökset, ja valinneen monimutkaiset kiertotiet joiden avulla voidaan ainakin näennäisesti pysytellä perinteisten käsitysten puitteissa.
Kun ihmisen perimään päästiin kurkistamaan uusilla metodeilla, havaittiin suomalaisten kuuluminen yhteis-eurooppalaiseen geeniperheeseen, josta nykyisen Euroopan asukkaista poikkesivat ainoastaan saamelaiset ja baskit. Samanaikaisesti kielihistorian puolella K.Wiik oli tuonut esiin germaanisista ym. kielistä foneettisia (ääntämyksellisiä) jälkiä suomalais-ugrilaisesta kielestä, joten syntyi tietty selittelyn tarve. Suomalaiset eivät olleetkaan "idästä" vaan jalot germaanit olivatkin kielensä vaihtaneita suomalaisia!! Herreguud!! Miten tiedemaailma on tähän reagoinut, sitä on hauska seurata. Myöhäis-ptolemaiolainen henki kummittelee yhä yliopistojen joonilaisten pylväiden kiemuroissa.

JHVE-virus tappaa Balkanilla

Viimeisten kymmenen vuoden ajan olemme saaneet surullisia uutisia entisestä Jugoslaviasta. Kansat ovat karanneet toistensa kimppuun, ja hurmahenkiset papit saarnaavat silmät kiiluen "oikeauskoisille" roskajoukoille, että tois-uskoisten tappaminen, silpominen ja raiskaaminen on "Jumalalle" otollinen teko. Jumala lienee luvannut oikeauskoisille myös vääräuskoisten talot ja tavarat, mukaan luettuna vinttikomeroihin jämähtäneet takavuosien muotivaatteet koipalloineen. Ainakin jaetun Bosnian serbi-osan katumuodissa tapahtunut harppaus (mihin suuntaan, se on makuasia) viittaa siihen että Vanha Testamentti on hyvin luettu ja sisäistetty. Kun Jahve tms. näytti Moosekselle tai Joshualle vuoren huipulta Jordanin virran takaa viheriäistä Kanaanin maata, hän kertoi että kaikki tuo ihanuus kuuluu valitulle kansalle. Ainoa ongelma oli, että paikalliset asukkaat eivät tienneet siitä. Tähänkin Jah´lla oli ratkaisu: Kaikki miehet, pojat ja mieheen yhtyneet naiset tapetaan, ja tyttöjen ja impien suhteen menetellään kristillisesti, eli löytäjä saa pitää ja tehdä mitä huvittaa. Näin on Pyhä Raamattu Serbiassa ymmärretty.
Kansanmurhat ja niiden suorittajien tajunta tuovat mieleen tapahtumat Kaakkois-Euroopassa tuhansia vuosia sitten. Silloin Balkan ja Etelä-Ukraina olivat ehkä pisimällä kulttuurikehityksessä koko Euraasiassa, mutta lupaava kehitys katkesi arokansojen hyökkäyksiin. Näkymien 6000-4000:n vuoden takaisessa Euroopassa on täytynyt olla samankaltaisia, kuin tämänpäivän Kosovossa. Miksi historia kertaa itseään aina karmeimpia yksityiskohtia myöten??
Ihmiskunnan syöksyminen yhä jatkuviin päättymättömiin sotiin johtunee pohjimmiltaan vapaasti otettavissaolevien luonnonresurssien loppumisesta. Kaikki maa oli jo jonkun käytössä tavalla tai toisella, ja ensimmäistä kertaa (esi-)historiassa ihminen saattoi saavuttaa etuja tuhoamalla toisen ihmisen. Asian voi ymmärtää mekanistisesti, kuten tutkijat tekevät, ja nähdä jatkuvan agression syyt vain em. tavalla. Jotain oleellista jää tällöin huomaamatta.
Väestönkasvun ja luonnon valmiina tarjoamien toimeentuloresurssien välistä epäsuhtaa yritettiin ratkaista jo tuhansia vuosia sitten: Maanviljelyllä ja keinokastelulla. Luonnon ravintotuottoa lisättiin paikallisesti, mikä mahdollisti suurempien ihmismäärien hyvinvoinnin. Tämä mahdollisuus jatkaa "väkivallatonta" ja mukavaa elämää tuotti kuitenkin täysin päinvastaisen tuloksen: Keskitetyn vallan ja ihmisten eriarvoisuuden vakiintumisen. Maata viljelevä väestö tarvitsee elääkseen työrauhan, ja se joka sen pystyy halutessaan estämään, saa ylivallan. Kastelujärjestelmät, jotka rakennettiin yhteistoiminnan avulla, mahdollistivat vieläkin jyrkemmän despotian, koska hallitsija tms. öykkäri saattoi kiristää viljelijöitä veden jakelua estämällä. Lähi-Itä onkin elänyt kaikenlaisten komeljanttareiden vallan alla aina Sargon I:stä Saddam (toivottavasti) viimeiseen.
Kulttuurisesti kehittyneimmille maille hyökänneillä indoeurooppalaisilla ja seemiläisillä paimentolaisilla oli mukanaan muutakin kuin nälkä. Heillä oli JHVE, eli ideologinen koodi, joka kannusti tappamaan kaikki joilla on jotakin arvokasta ryöstettävää. Koodin avain ei ollut ihmisten jakaminen parempiin ja huonompiin, mikä sekin on ko. perinteen pohjalla syntyneiden uskontojen erottamaton piirre. Ihmisten manipuloiminen säälimättömiksi tappajiksi, sellaisiksi kuin Ratko Mladits tai Radovan Karatzik, edellyttää heidän tajuntansa vääristämistä. Siihen käytetään mm. normaalien ihmimillisten toimintojen synnillistämistä, syyllisyydentunnon istuttamista aktoriteettiuskoon opettamista, jne..
Jhve-viruksen kantaja on eräänlainen puoli-ihminen. Hänellä esiintyy mentaalisina pakkoliikkeinä vahvempien valtaan alistumista, heikompien päähänpotkimista, kaiken sellaisen vihaamista mitä ei ymmärrä, ja elämässä saavutetun menestyksen arvioimista vain ja ainoastaan rahan ja vallan mittareilla. Jos ei tälläisillä yksilöillä saada sotaa aikaan, niin ei millään.
Vanha intialainen sanonta kuvaakin hyvin samaa asiaa: Ihmiskunta elää nyt "pimeyden aikaa", kali yugaa, jonka tuntomerkkeinä ovat seuraavat seikat: 1. Valehtelu tuo menestyksen, 2. Miestä arvioidaan vain hänen omaisuutensa mukaan, 3. Miehen ja naisen välillä ei ole muuta sidettä kuin sukupuolisuus. Voiko se enää paremmin sanoa??
Kun maanviljelyn ym. tehokkaamman luonnonvarojen hyödyntämisen käyttöönotto ei tuonut ihmisille takaisin vanhaa hyvinvointia, ja sitäkautta rauhaa, syyn täytyy olla ideologinen: Jhve-virus oli muuttanut jo ihmisten tajuntaa liian paljon. Tämän päivän maailma on, samallatavoin kuin olimme 6000 vuotta sitten, valinnan edessä. Entiseen tapaan ei voi jatkaa, ja kehitys voi jatkua kahteen suuntaan. Viimeksi vaakakupin painoi alas aavikkokansojen sodanjumalan siihen heittämä miekka. Kuinkahan käy nyt?
Pakanalähetys 22.04.1999

Venehjärven kylä vietti Pokko-juhlaa

Vuosikymmenien tauon jälkeen Venehjärven karjalaiskylä on palauttanut käyttöön vanhan karjalaisen rituaalin, Pokko-uhrin, jota ei oltu suoritettu 20-luvun jälkeen. Venehjärvi säilyi karjalaiskylänä kommunistien toimeenpanemien suomalaisten, karjalaisten muiden "neuvostovastaisten ainesten" tuhoamiskampanjoiden yli, mutta Nikita Hrutsevin aikana 60-luvulla oli käydä huonosti. Syrjemmässä sijaisevia asutuksia julistettiin suunnittelubyrokraattien kirjoituspöytien ääressä "perspektiivittömiksi" l. elinkelvottomiksi, ja asukkaita alettiin siirtää taajamiin kyhättyihin elementtitaloihin.
Venehjärveläiset onnistuivat sinnittelemään sijoillaan, ja kun neuvostovallan romahtamisen jälkeen Venäjällä sallittiin jälleen maanviljely yksityistalouksina, he olivat ensimmäisinä käyttämässä tätä mahdollisuutta. Taloudellisen aktiviteetin myötä kiinnostus omaan kansallisuuteenkin on herännyt, ja kotikyläänsä palanneen merikapteeni Lesosen vesibussissakin liehuu A.Gallen-Kallelan sunnittelema Karjalan viher-puna-musta ristilippu. Pokko-uhri, eli pässin rituaaliteurastaminen pyhällä paikalla valuttamalla veret mäkeen, on Karjalassa vanha tapa, joka pidettiin voimassa jo ennen "mustien munkkien" tuloa, ja heidän aikanaankin ortodoksisen tapakulttuurin osana. Munkkien tilalle tulivat kommunistit, ja hekin ovat nyt menneet. Karjala pysyi.
Koska politrukit olivat hävittäneet rukoushuoneen, tsasounan, uhri-pässi sai valuttaa verensä suoraan maahan, kuten vanhoina pakana-aikoina. Ortodoksisena aikana tsasounan portaita oli käytetty teurastuspaikkana vanhan ja uuden uskonnon lomituttua toisiinsa. Valitettavasti kommunistit eivät olleet yhtä suuripiirteisiä, kuin ortodoksit juoppoine pappeineen, vaan vanhaa perinnettä hävitettiin kaikkialla missä sitä löydettiin. Syrjäänien "kalevalaa" kerättiin vasta 1920-30 -luvuilla, mutta `34 jälkeen kansallisuusvainojen kiristyessä sekä kerätyt sankarirunot että kerääjät "lipuivat samaa kuoleman virtaa saavuttamattomiin." Amur-joella komsomolien ilmiantamia shamaaneja odotti avanto ja niskalaukaus, internationalistisessa hengessä.
Tänään venehjärveläiset viljelevät tilojaan ja rakentavat omaa hyvinvointiaan, ja noudattavat omia tapojaan. Pokon uhraamista eivät mitkään kommunistitkaan pysty enää estämään, -elleivät lähetä vegetaari-kommandojaan kyttäämään pusikkoon.

Uusi Arkkipiispa yhdisti kristinuskon ja marxilaisuuden,

Evankelisluterilaisen valtiokirkkomme uusi paimen, arkkipiispa Paarma, ehti jo ensimmäisissä haastattelulausunnoissaan ilmaisemaan suuria totuuksia. Hänen mielestään kristinuskolla ja sosialismilla on paljon yhteistä, ja pohjimmiltaan samat tavoitteet.
Valitettavasti sosialismin käytännön sovellutukset eivät todista kovin korkeasta lähimmäisenrakkaudesta, jota arkkipiispamme ehkä tarkoitti puheellaan. Marxilaisuus onkin harmitonta mielipidekirjallisuutta, kunnes sitä yritetään toteuttaa tässä maailmassa. Silloin se muodostuu rikokseksi ihmiskuntaa vastaan.
Kuten kristinuskokin, sosialismi lupaa pelastuksen uskovilleen, ja vaatii tiettyä synnittömyyttä: "Jos et ole kuuliainen puolueelle, et pääse sosialismiin". Kirkko on sekin luvannut palkinnon kannattajilleen, mutta varmuudenvuoksi ko. "vekseli" on lunastettavissa vasta henkimaailmassa. Valituksia ei ole tullut.
Kristinuskolle ja marxilaisuudelle löytyy vielä yksi yhteinen nimittäjä, mutta tuskin arkkipiispa on sitä tarkoittanut: "Uskon" nimissä tehdyt hirvittävät raakuudet, inkvisitiot, noitavainot ja toisinajattelijoiden tuhoaminen. Mitä humanistisempi teoria, sitä verisempi käytäntö.
Kehoitamme siis arvoisaa lukijaa: Eroa heti kirkoista ja punaisista nuorisopiireistä, jos olet niihin erehtynyt. Niissä voit saada sielullesi vahingon.
Suomalaiset Pakanasivut 19.12.1998

Kulttuurivihamielinen säätiö tuhoaa suomalaisten historiaa,
-ja museovirasto siunaa!!

Viime viikolla Turun keskustan vanhimmat asutuskerrostumat päätyivät kaivinkoneen kauhaan erään Carl-Gustavin määräyksestä. Upporikas ruotsinmielisen rahan linnake ei antanut arkeologeille aikaa tutkia 1300-lukua vanhempia maakerroksia Suomen erään vanhimman kaupungin vanhimmissa kortteleissa.
Tapahtuneen vandalismin ymmärtää, jos muistaa mitä seurasi muinaiskaupungin löytymisestä Hämeenlinnan Varikonniemestä. Puolustusvoimien varastoalue oli pelastanut pienen osan Hämeen muinaista asutusta rakentamiselta ja gryndereiden ahneelta piittaamattomuudelta. Kun aluetta ryhdyttiin tonkimaan, löytyi todisteet kaupunkimaisen tiheästä asutuksesta, joka ei ollut elänyt ympäröivän maatalouden varassa vaan oli harrastanut käsityötuotantoa markkinoita varten, ja jolla oli ollut laajaa kauppavaihtoa ainakin Itämeren piirissä. Normaalisti tämä täyttää muinaiskaupungin kriteerit, mutta meille selitetään että kyseessä oli "kauppapaikka". Suomalainen kulttuurikehitys kaupunkeineen ja valtiomuodostumineen ei siis sovi siihen kuvaan historiasta, joka meille halutaan antaa.
Vanajan muinainen suomalainen kaupunki tunnetaan mm. Novgorodin kaupunkivaltion aikana kirjoitetuista venäläisistä kronikoista, mutta 1990-luvun museovirasto haluaa selittää sen olemattomiiin. Arabialainen 1100-luvulla elänyt historiantutkija al Idrisi tiesi Suomessa olevan kolme kaupunkia. Yksi niistä oli "Aboa". Al Idrisin pääteoksen, "Geografian", mahdollisti hänen hyvän ystävänsä ja mesenaattinsa Sisiliaa ja Etelä-Italiaa hallinneen "normannikuninkaan", Roger II:n, tuki. Rogeria saamme kiittää siitä, että suomalaisistakin kertova historianteos kirjoitettiin ja tiedämme menneisyyydestämme hiukan enemmän. 1990-luvun museovirastot ja svedofiili-säätiöt eivät näytä olevan yhtä kulttuuriystävällisiä. Heille suomalaisten tietoisuus omasta historiastaan olisi kauhistus.
Carl-Gustav Joku komensi siis kaivurit töihin ennenkuin arkeologin raaputin tavoitti al Idrisin tunteman Aboan. Mikä ihme tekee meidän omasta historiastamme niin kuuman, ettei sitä voida meille itsellemme kertoa??
Jokainen kouluja käynyt tuntee tarinan Erik-kuninkaasta ja Henrik-piispasta ja ns. "ristiretkistä". Kouluhistoria jättää tosin mainitsematta, että jo 1910-luvulla eräs tanskalainen tutkija osoitti koko tarinan perättömäksi, eivätkä nykyajan historioitsijat mainitse "I Ristiretkeä" muuta kuin lainausmerkeissä. Suomalaisille koululaisille tämä satu kerrotaan kuitenkin totena.
Pötypuheiden opettaminen koululaisille ja toisaalta vaikeneminen todenperäisistä löydöistä noudattavat johdonmukaisesti yhtä perusajatusta: Suomalaiset eivät saa tietää omasta historiastaan ennen "Ruotsi-Suomea". Muutenhan pankkifuusiot, ym. tonttipolitikkaa vaikeutuisi oleellisesti. Sinulle siis valehdellaan tietoisesti, ja oman kansasi historiaa tuhotaan, jotta et saisi sitä tietoosi.
Aikaisemmin olemme kiinnittäneet huomiota siihen, ettei Museovirastomme puutu Karjalan Kannaksella tapahtuvaan suomalais-karjalaisten muinaisjäännösten hävittämiseen. Turussa tapahtuneen jälkeen emme enää ihmettele em. piittaamattomuutta. Akateemiset svekomaanit mieluumin hävittävät tutkimuskohteen, kuin ottavat riskin että löytyy tietoja suomalaisten Ruotsista riippumattomasta omasta historiasta ja kulttuurikehityksestä. Tiistaina tapahtuneen vahingon korvaamiseen ei riitä edes Åbo Akademiin säätiön koko omaisuus. Älä hukkaa rahojasi, Carl-Gustav, me tulemme vielä.
Tapahtuneen kulttuuriskandaalin takia "Kulttuuri"pääkaupunki-hölmöily on syytä välittömästi lopettaa, ja ko. turhuuden ympärillä pyörivä henkilökunta voidaan lomauttaa välittömästi.

"Henrik-Piispan" muistomerkkiä ei sitten tehdäkkään?

Suomen kristinuskon varjolla tapahtuneen ruotsalaistamisen merkkihahmo on perinteellisesti ollut fiktiivinen "Piispa Henrik", joka 1300-luvulla keksityn legendan mukaan olisi kastanut kristityiksi pakanallisia suomalaisia. Toisaalla näillä sivuilla kerrotaan, mitä historiantutkimus tietää ko. legendan todenmukaisuudesta (pötyä). Myyttiä P.Henrikistä onkin vuosisatoja käytetty lähinnä ruotsalaistamisen apuvälineenä, eikä siitä ilmeisesti aiota vieläkään luopua. Siksi hänelle on puuhattu patsasta turkuun.
Patsas olisi muistuttanut jonkinlaista kumoonkäännettyä tonttuhattua, millä ei liene tarkoitettu että P.Henrik sepitteellisyydessään kuuuluu joulupukkien ja tonttujen seuraan. Iloksemme olemme saaneet kuitenkin kuulla, että ko. "taideteos" ei tule rumentamaan Turun historiallista keskustaa, vaan järki ja esteettisyyden taju on voittanut ainakin toistaiseksi. Suomen pakanoilla on siis aihetta riemuun.
Suomalaiset Pakanasivut 9.3.1999

Sinunkin kirjoituksesi tälle palstalle?
-Käytä sähköpostia:

KIRJOITA VIERASKIRJAAN! Guestbook by GuestWorld VOIT LUKEA VIERASKIRJAN.

EDELLISELLE
SIVULLE
TAKAISIN
ETUSIVULLE
SEURAAVALLE
SIVULLE